3. Sotien jälkeinen aika

Sodan jälkeen palasivat vasemmistolaiset julkiseen toimintaan ja sitä mukaa myös Koittoon. Koitossa tapahtuikin "vallankaappaus" vuoden 1948 vuosikokouksessa, jolloin kansandemokraatit vakiinnuttivat asemansa Koiton johdossa. Samalla Koiton talon omistus "betonoitiin" jakamalla osakkeista kaksi kolmannesta talossa toimineille kommunistisille järjestöille.

Koitto erosi Sosialidemokraattisesta raittiusliitosta ja oli mukana perustamassa uutta keskusjärjestöä. Varsinaisessa toiminnassaan Koitto keskittyi 30-luvun malliin entistä enemmän lapsiin ja nuoriin. Huippukausi nuorisotyössä ajoittui tietenkin ns. suurten ikäluokkien nuoruuteen 1960-luvulla.

Kaupungilla Koitto tunnettiin kenties parhaiten tanssipaikkana: Koiton Yrjönkulma oli yksi keskustan kolmesta suositusta tanssipaikasta.

Koiton oma toiminta alkoi vähitellen hiipua 60-luvulta lähtien. Lasten ja nuorten leirit ja kerhot muodostivat toiminnan pääosan, aikuisille suunnattua toimintaa ei juuri ollut lukuun ottamatta Koiton liepeillä toimineita laulukuoroja ja Koiton Näppäriä Naisia.

Keskioluen vapautuminen loi raittiustyölle sellaisia haasteita, joihin ei Koitossakaan enää keksitty ratkaisua: varhaisnuorisotyön lisäksi sorvattiin julkilausumia oluen myynnin palauttamiseksi Alkoon.

Vuoden 1982 raittiustyölaki ja kunnalliset raittiusmäärärahat ohjailivat toimintaa.

Koiton talo tarjosi erilaisille järjestöille toimintatilat vuosikausia aivan Helsingin keskustassa. Talossa on toiminut järjestöjen ohella esimerkiksi KOM-teatteri ja Teatterikorkeakoulu. Kahdeksankymmentäluvun puoliväliin tultaessa talon omistuksen ikuiseksi kuviteltu betonijalka petti - Suomen kommunistinen puolue myi talon osake-enemmistön.

Koitto ratkaisi tilanteen ostamalla uuden talon Iso Roobertinkadulta. Kuitenkin uuden talon remontointi viivästyi sitoen täysin järjestön voimavarat. Samaan aikaan raittiuslautakunta Helsingissä lakkautettiin ja kunnalliset määrärahat supistuivat olemattomiin. Näin näivettyi Koiton toimintakin.

Uuden talon remontti tuli lopulta maksamaan liikaa ja Koitto menettikin talon velkojilleen vuonna 1993, juuri satakymmenenvuotisjuhlansa kynnyksellä.

Tällä hetkellä Koitto on pääasiassa Lammassaaren mökkiläisten yhdistys, jonka maineikkaasta menneisyydestä antaa aavistuksen sana Koitto yhden helsinkiläisen kivitalon seinässä.